Aika tuntui tappavalta siinä jonossa, mutta viimein se alkoi liikkumaan!! Tuskalteltiin jonossa jo et miten ei tulla näkemään keikasta mitään koska ihmisiä oli jonossa kuitenkin jo niin paljon siinä vaiheessa, mutta kaikki muuttui ku päästiin sisälle Tavastialle! Sisällä ei vielä siinä vaheessa ollu edes kovin suurta tungosta, sillä ihmiset olivat keskittyneitä jälleen myyntipöydän luokse, joten päästin onnistuneesti hivuttautumaan ovien luokse, jossa oli jo ihmisiä jonottamassa, sillä ovet saliin olivat vielä suljettuna siinä vaiheessa. Siinä kohdin toive ehti herätä, että josko me sinne edemmäs päästäisiin! Sydän pamppaili koko tuona jänittävänä aikana ja viimein ku ovet avautu nii kauhee RYYSIS ja poukkoilu siirty saliin puolelle. Avokki raahas mua perässä ja piti tiukasti kiinni etten vaan huku siihen ihmispaljouteen (olen huimat 150cm pitkä). Mun tuurilla onnistuin kuitenkin kaatumaan siinä tungoksessa pahasti ja se teki tosi kipeää, mutta se oli kaikki sen arvoista, sillä päästiin TOISEEN riviin! Siis ihan uskomatona oli taas kun päästiin siihen lavan eteen.! Jo toinen keikka, että ollaan ihan edessä ja siinä onnistuttiinkin pysymään koko keikan ajan, vaikka takaa yritettiinkin änkeä, mutta pidettiin kunniallisesti paikkamme loppuun asti. ! Muistan vielä miten avokin kanssa mietittiin et oltais kierretty sen jonon sivulle, mutta onneks ei tehty niin, sillä ei tosiaankaan oltais muuten päästy niin eteen.
Jotkut jumalaiset voimat oli nähtävästi meidän puolella tai sitten on vaan aloittelijan tuuria :"D Mutta ei vaan voi olla niin hyvä tuuri, että tonen keikka ja pääsee näkemään keikan hyvin alusta loppuun. Oltiin siis ihan fiiliksissä ja mä tunsin olevani jossain ihan toisessa maailmassa kun ensimmänen kappale alkoi soimaan ja miten oltiin onnistuttu pääsemään just Takuyan puolelle!
Ensimmäinen kappale alkoi niinkin ihanalla biisillä kun Smile Ichiban Ii Onna. Oli ihan mahtia kuulla koko keikan ajan just niitä lemppari kappaleita ^.^ soittivat siis vanhoja, että uusia sekaisin, mutta tuolla biisillä oli hyvä aloittaa tanssiminen.Liikkeitä oli tosi vaikea tehdä koska seistiin niin tiiviisti, mutta kyllä siellä kuitenkin pystyi jotenkuten tanssimaan ja se oli ihan huippua. Oli myös ihana nähdä Takuyan hymyilevän koko keikan ajan, joten voisi ainakin kuvitella, että herroilla oli mukavaa tuolla keikalla. Kanonkin pomppi puolelta toiselle ja onnistui taitavasti keimailemaan bassonsa tahdissa samaan aikaan kun Yuuki heilui koskettimiensa takana biisien aikana. Pääsin näkemään myös Terukiakin, mutta jotenkin kyseinen herra vaikutti hieman vaisulta tai sitten vaan kuvittelen. Ehkä väsymys alkoi painamaan mieltä kun oli viimeinen maa kyseessä, mutta hyvin kuitenkin piti hänkin yleisöä aktiivisena. :3 Ja sitten Mikun vuoro.. Miten kyseistä miestä voi edes kuvailla? Se on niin hurjan symppis ja siitä todella huokuu välittäminen faneja kohtaan. Mikun hymy vaikuttaa niin aidolta ja muutenkin tuntuu olevan sellainen, joka osaa pitää jalat maassa. Koko bändi nimenomaan vaikuttaa sellaiselta ja se just tuossa koko paketissa on ihanaa.
Mutta siis.. Miku! Miku osasi olla myös karismaattinen ja mä oon kyllä niin sitä mieltä, että mustat hiukset sopii sille hyvin. Hieman kyllä nauratti kun siinä meidän vieressä oli järjestysvalvojasedät ja ne hieman katto silleen et "Miks tolla laulajalla on hame päällä.. mitä vittua nää ihmiset sekoo näin paljon...?" ilmeellä, mutta eipä nekään saanu mieltä masentumaan. Kuulin kun yksi siitä edestä puhutteli yhtä naisjärjestyksenvalvojaa et "Ootko sä ollu ennen keikoilla.?" ja ku tää vastas kieltävästi nii samainen tyttö oli sitten et "Kannattaa stte varautua hysteriaan." ja sellaiseksihan se sitten muuttu ku Miku asteli lavalle :"D ....
Miku myös puhui hieman suomea, mutta raukka kaivoi ensin väärän lapun esiin ja olikin sen vuoksi ihan hämmentyny ja joutui pieneen paniikkiinkin ku ihmiset ei tajunnu/ymmärtäny mitä se puhui. :( Myöhemmin Miku sitten löys oikean paperin ja onnistui sitten puhumaan viimein suomeakin ^^" Teruki oli sitten keksiny koko bändille muumimaiset nimet! (Terukimin, Kanomin, Takumin, Yuukimin and Mikumin) päästiin siis kuulemaan Terukiakin keikan aikana... ^.^ Kanon parka unohti sanat, joten häneltä kuului vaan seuraavat: "kawaii" "nyappy" "arigatou" "kiitos". Takuya puhui yleisölle englantia (raukka tuntui olevan hieman paniikissa, mutta hyvin veti osuutensa, vaikka nauroikin lopussa hermostuneesti) ja Yuuki oli taidokkaasti kirjoittanut käteensä lunttilapun! Hassu mies se Yuuki, mutta tanssia se ainakin osaa :"D
Tekesuta Kousen oli mun ehdoton lemppari! Sekin saatiin kuulla keikalla ja olin ihan onneni kukkuloilla kun tää alkoi soimaan ja Miku kaivoi tamburiinin esille ^.^ osasin jopa taputtaa oikeissa kohdissa!! Encoren jälkeen yleisö puhkes laulamaan bändille You kappaleen, joka tais tulla bändille aika yllätyksenä. Miku näytti aluks siltä, että alkais itkemään liikutuksesta, mutta lopulta alko nauramaan kun laulaminen alko kuulostamaan niin järkyttävältä, mutta niissä kohdissa, joita ihmiset ei kunnolla muistanu nii Miku auttoi laulamalla itse hiljaa lavalla. ;___; Niin ihana mies! Ei sanat pysty edes kuvaamaan mimmosia tunteita toi koko tilanne sai aikaan. Mäkin onnistuin purskahtamaan itkuun, mutta ne oli vaan ilon kyyneliä koska koko keikka oli niin onnistunu ja ihana, että tullaan kyllä se muistamaan. Ja lopuksi, mutta ei vähäisempänä yleisö sai haluamansa lopetuskappaleen eli BONDSIN! Sitä yleisö alkoikin huutamaan, jolloin bändiläiset katsoivat hetken toisiaan ennen kun asettuivat soitimiensa taakse.
Settilista:
-
Smile Ichiban Ii Onna
-
RoMAN ~Let's make precious love~
-
Wagamama Koushinkyoku
-
Snow Scene
-
Ryuusei Rocket
-
Amazing Blue
-
Tekesuta Kousen ~Anti-aging ver~
-
Escapism
-
Kimi no Machi
-
Bee Myself Bee Yourself ~Jibun Rashiku Kimi Rashiku Umareta Story wa Hajimattenda~
-
NatsuKoi★NatsuGAME
-
Kakusei Heroism ~THE HERO WITHOUT A "NAME"~
-
Itai Onna ~NO PAIN,NO LOVE ? JAPAIN GIRLS in LOVE~
-
Maple Gunman
-
Cherry Saku Yuuki!!
Encore -
MY HEART LEAPS FOR "C"
-
BondS ~Kizuna~
Lopuksi Miku vielä piti puheen ja heitti yleisöön sellaisen söpön pehmovasaran, joka saikin aika mielettömän vastaanoton, sillä siitä taisi tulla riitaa, jolloin Miku pahoittelevasti pyysi anteeksi "Sorry, sorry, sorryy". Me ei saatu nappastua mitään, sillä tavaroita heitettiin niin kauas yleisöön, että niitä oli mahdoton saada. Lopuksi sitten otettiin yleisöstä ryhmäkuva bändin kanssa. Me jäätiin avokin kanssa nii pahasti vasempaan reunaan,ettei näytä kuvassa. :( Tosiaan ei ostettu mitään keikalta, sillä siellä ei oikein ollut itselle mitään mieluista. Lohdutusshoppailtiin sitten facen kirpparilla muuten An cafea ja sieltä onki tulossa muutamia julisteita (nimmarilla), jotka ei maksanu paljoakaan.
Ihan huippua siis oli! Kuinkahan monesti olen senkin sanan sanonut tän tekstin aikana.. Mutta ei ollu pettymys vaan vauhtia ja energiaa riitti koko keikan ajan. Ja sen kyllä huomaa ja tuntee kipeistä paikoista ^.^" Toivottavasti tulevat pian taas Suomeen! Ikävä on jo nyt ihan hirmuinen. Lopuksi vielä yhteiskuva ja muutama Mikun ja Terukin twiitti.
Thank You AN CAFE!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti